Ilma on ollu tänä kevhäänä aika kolea; lunta, räntää ja rakheita on rätkiny tämän tästä ja vilponen tuuli käypi pohjosesta. Nyt senthään, ko koulujen päättäjäisiä, valmistujaisia ja lakkiaisia on vietetty, on muutaman päivän aurinko paistanu ja tuntuu, että saattaa se kesä tulla meilekki. Ja, ko tuola pihala kattelee, niin onhan sielä alkanu vihertämhään kummasti; koivut pukkaavat lehteä, talon seinustalla tunturivalmu eli tunturiunikko kohta aukoo kirkhaanväristä kukkaa, nokkonen rehottaa ja Lapin maakuntakukan kulleron kukkavarretki nousevat jo kohta kukkimhaan.

Porovaatimet on pitähneet vasansa aika tarkoin piilossa ihmiskatseilta, mutta peltojen uusi vihreä nurmi kuiten houkuttellee sen verran, että muutaman poronvasan olen kerinny näkehmään. Voi hyvänen aika, ko net vasat on pieniä ja hentoja ja soman pörrösiä! Joka kevät niitä pittää samala harthauella ihhailla! Sielä net yrittävät honteloila jaloila hortoilla vaamen perässä tai sitten et makkaa keskelä peltoa silläaikaa ko vaamet on syömässä vähän kauempana.

Mielenkiinnola oottelen hillan kukintaa, miten se tänä vuonna onnistuu. Tällähetkelä toivon, ettei se hilla ihan vielä kuki, koskapa ei ole vielä pölyttäjiä riittävästi viileän kelin takia. Ja vaikka niitä kukkia olis paljonki, ei se vielä tarkota, että hillaa tullee paljon; saattaa olla, että raekuuro tai kova tuuli reppii kukat ja sillon se on sato menetetty. Tai sitte saattaa tulla raakilevaihheessa hallayö ja sillon hilla ei ennää kypsy. Ja vielä kypsän hillanki se saattaa pakkanen viottaa; pakkasen vaikutuksesta hillasta tullee semmonen kumimainen poppupallo ja väriki muuttuu haaliskoksi. Niin, että hillasatoa ei kannatte tässä vaihheessa ruveta ennustamhaan, niin paljon on vielä muuttujia tässä yhtälössä. Tietenki sitä kovasti toivoo, että usean huonon hillavuen jälkheen tulis vihdoin viimein hyvä tai jopa erinomanen hillakausi, että saatas varastot täytheen! Tällä hetkelä pakastimen pohjala ei ole ko 8 kg hilloja ja sillähän ei kovin pitkäle pötkitä.